Ura

Golfurani vuosi vuodelta

ENSIMMÄISET VUODET

Golf on ollut osa minua jo pienestä pitäen. Jo vaunuikäisenä Archipelagia Golfin range tuli tutuksi ja ensimmäiset golfmailani sain 1,5 vuotiaana. Oikean golfin maailmaan pääsin 8-vuotiaana, jolloin suoritin green cardin Katinkulta Golfissa, Vuokatissa. Seuraavat vuodet kuluivat enemmän ja vähemmän golfia inhoten ja toiseen harrastukseeni, ringetteen keskittyen.

KAUDET 2008-2009, tutustuminen kilpakenttiin

Vuonna 2008, ollessani 12-vuotias, pelasin ensimmäisen virallisen golfkilpailuni, kun osallistuin Nokia River Golfissa järjestettyyn Tsemppitour-kilpailuun. Kilpa-golfarin urani sai tästä lentävän lähdön, kun kotiin tuomisena oli heti voitto. Tästä innostuneena kiersin kaikki lännen alueen Tsemppitour-kilpailut ja kauden huipentaneen finaalikilpailun. Kauden jälkeen palkintokappia täydensi sekä lännen alueen T-14 tyttöjen rankingin voitto, että Tsemppitourin finaalin voitto. Tämän lisäksi finaalissa koin yhden urani huippuhetkistä, kun onnistuin tekemään ensimmäisen Hole In One:ni. Väylänä oli Tahkon Old Coursen reikä 16 ja mailana mikäpä muukaan kuin draiveri.

Kaudella 2009 jatkoin siitä mihin edellisenä kaudella jäin. Pelasin edelleen kaikki lännen alueen Tsemppitour kilpailut sekä finaalikilpailun. Kausi päättyi jälleen lännen T-14 tyttöjen ranking voittoon ja toistamiseen myös finaalikilpailun voittoon.

Back in the day 2002 ArGC:n rangella 🙂
Ensimminen SM-mitali vuodelta 2011

KAUSI 2010, kohti FJT:tä

Seuraavana keväänä oli muutoksen aika, kun oli aika siirtyä Aluetourille ja myöhemmin kesällä myös Finnair Junior Tourille (FJT). Ero Tsemppitourin ja näiden kahden uuden tourin välillä oli huomattava, sillä niillä pelattiin kilpateeltä (sininen) ja kilpailujen yläikäraja oli 21 vuotta. Lisäksi FJT:llä ei pelattu enää tuttujen lännen tyttöjen kanssa vaan kilpailijoita oli ympäri Suomea. Tänä kesänä pääsin myös tunnustelemaan SM-kilpailujen meininkiä, kun minulla oli ilo saada villi kortti Kankaisten Golfissa järjestettyihin junioreiden lyöntipelin SM-kilpailuihin.

KAUSI 2011, ensimmäinen SM-mitali

Kaudella 2011 pelasin edellisen vuoden tapaan sekä lännen Aluetouria että FJT:tä. Voittoa ei vielä tänä vuonna Aluetourilta tullut vaikka uusinnassa pääsinkin jo voittoa lähietäisyydeltä tavoittelemaan. Vaikka voittoa ei kuluvalla kaudella tullutkaan, niin kauden kruunasi ensimmäinen voittamani junioreiden SM-mitali. Tuo pronssinen mitali tuli tiukkojen taistelujen jälkeen SM-reikäpeleistä U-16 sarjassa.

Pääsin pronssin myötä nauttimaan klubini hienosta perinteestä järjestää mitalikahvit SM-mitalisteille. Mitalikahveille olen päässyt tämän jälkeen useaan kertaan, juhlistamaan omia sekä seuratoverieni mitaleja.

KAUSI 2012, voiton makuun

Kahden vuoden yrittämisen jälkeen oli viimein minun vuoroni ottaa ensimmäinen voittoni Aluetourilla, ja niitä tulikin heti kaksin kappalein samana kesänä. Muutenkin pelasin tasaisen kesän sekä Aluetourilla, että FJT:llä ja kauden päätyttyä olinkin voittanut myös lännen Aluetourin kauden rankingin.

KAUSI 2013,  ensikosketus aikusten sarjoihin, LETAS-debyytti sekä täydellinen startti Erkko Trophyssa

Tällä kaudella oli jälleen aika ottaa askeleita eteenpäin golfurallani, kun mukaan kisa kuvioihin tuli FJT:n rinnalle myös kilpailuja aikuisten sarjoissa. Kesän aikana pelasin sekä ensimmäisen Finnish Tourin (FT) osakilpailuni, että ensimmäiset aikuisten SM-lyöntipelikilpailuni. Kauteen mahtui myös Suomessa järjestetty LETAS (Ladies European Tour Access Series) kilpailu, jossa pääsin ensimmäisen kerran näkemään miltä ammattilaiskilpailussa näyttää. Näiden lisäksi pelasin ensimmäistä kertaa Finnish Amateur Championship (Erkko Trophy) kilpailun, jossa myös tein elämäni toisen Hole In Onen. Extra-erikoista tästä holarista teki sen, että tein sen kilpailun ensimmäisellä väylällä. Sateen vuoksi kilpailun ensimmäinen päivä oli muutettu yhteislähdöksi ja aloitus reiäkseni oli tullut Helsingin Golf Klubin väylä numero kolme. Torven soitua kierroksen alkamisen merkiksi kaivoin rautaseiskan bägistä ja täräytin kierroksen ensimmäisen lyöntini suoraan mukiin. Tästä oli mukava jatkaa päivää 🙂

Vuoden tyttöjuniori Golfgaalassa 2014

KAUSI, 2014 menestystä kotimaassa ja maajoukkuekutsuja

Kausi 2014 oli varmasti yksi junioriurani parhaista kausista. Kauden aikana pelasin sekä FJT-kilpailuja, FT:n kilpailuja, että myös ensimmäiset ulkomaan kilpailuni. Heti kauden alkuun nappasin ensimmäisen voittoni FJT:llä ja samassa kilpailussa pelasin myös ensimmäisen kerran urallani alle parin. Kesäkuussa junioreiden lyöntipelin SM-kilpailussa saavutin U-18 sarjassa jaetun pronssimitalin. Alkukauden vahvojen otteiden siivittämänä minut valittiin myös edustamaan Suomea tyttöjen EM-kilpailuihin Slovakiaan. EM-kilpailut olivat todella hieno kokemus. Joukkuekilpailut ovat todella piristäviä ja sytyttäviä kilpailua ja oli hienoa edustaa Suomea ensimmäistä kertaa maailmalla. EM-kilpailujen jälkeen kausi jatkui vielä vahvempana kuin aikaisemmin. Heinäkuun lopussa saavutin ensimmäisen junioreiden SM-kultani U-18 sarjassa reikäpeleissä ja muutamaa viikkoa myöhemmin voitin ensimmäisen aikuisten sarjan mitalin, kun tulin toiseksi Finnish Amateur Championshipissä. Näiden jälkeen loppukauteen mahtui vielä ykkös ja kakkos sijat FJT:tä, jotka auttoivat minua saavuttamaan paikan edustamaan Suomea junioreiden MM-kilpailuissa Kanadassa. Kauden tullessa loppuun olin loppuen lopuksi voittanut FJT:n rankingin ja minut oli myös valittu vuoden tyttöjunioriksi Suomessa. Lisäksi oma kotikuntani nosti menestykseni esille, kun minut valittiin Kaarinan vuoden nuoreksi urheilijaksi.

KAUSI 2015, vahvaa suorittamista ja muutoksen tuulia

Viime kauden menestyksestä intoa puhkuen lähdin uuteen kauteen, joka sisälsi pääasiassa FJT ja FT kilpailuja. Menestystä tuli jälleen tasaisesti molemmissa sarjoissa. Sekä junioreiden lyönti- että reikäpelien SM-kilpailuissa voitin hopeaa U-21 sarjassa. FT:lläkin pääsin muutamaan otteeseen palkintopallisijoille mutta voitto jäi vielä ottamatta. Vuosi 2015 kuitenkin toi elämääni täysin uusia tuulia, kun elokuussa suuntasin Atlantin toiselle puolella ja aloitin opiskelun University of North Carolina at Wilmingtonissa ja pelaamisen koulun golf joukkueessa. Iso elämän muutos vaikuttikin totta kai myös pelaamiseeni ja syyslukukausi menikin totutellessa uuteen kotiin ja ympäristöön.

KAUSI 2016, Yliopistogolfia ja maajoukkue-edustuksia

Kauden aloitin jo helmikuussa pelaamalla yliopistokilpailuja Yhdysvalloissa, jotka menivät sen verran mukavasti, että kevätlukukauden päätyttyä sainkin konferenssimme Rookie-of-the-Year-palkinnon. Toukokuussa oli jälleen aika suunnata Suomeen, jossa pelasin jälleen tuttuja Finnish Tourin kilpailuja. Tasainen menestys vuoden aikana toi minulle paikan edustamaan Suomea sekä naisten joukkue- että henkilökohtaisissa EM-kilpailuissa, jotka pelattiin Islannissa ja Ruotsissa.

KAUSI 2017, läpimurto yliopistogolfissa ja hienot EM-kisat Sveitsissä

Pelasin ensimmäistä vuotta huomattavasti vahvemman kauden Yhdysvalloissa ja mukaan tarttui vuoden aikana muutama palkintopalli sija sekä nimitys konferenssin parhaitten pelaajien joukkueeseen. Suomeen palattuani keskityin jälleen FT:n kilpailuihin ja nappasinkin viimein ensimmäisen FT:n voittoni. Kausi 2017 oli myös viimeinen juniorivuoteni, joten olin erittäin iloinen voitettuani vielä SM-pronssia U-21 lyöntipeleissä. Tämä ei kuitenkaan jäänyt kesän ainoaksi SM-mitaliksi, sillä myöhemmin kesällä voitin vielä SM-hopeaa aikuisten SM-lyöntipeleissä. Kesä toi myös tullessaan edustuspaikat sekä joukkue EM-kilpailuihin Portugaliin että henkilökohtaiset EM-kilpailuihin Sveitsiin. Henkilökohtaisissa EM-kilpailuissa saavutin yhden amatööriurani parhaimmista saavutuksista, kun päädyin neljän päivän pelaamisen jälkeen sijalle 10. Hyvä kausi päättyi lopulta Finnish Tourin rankingin voittoon ja Finnish Amateur Rankingin toiseen sijaan.

Yliopiston väreissä kaudella 2016
Vihdoinkin aikuisten SM-Kultaa 2019 (Kuva: Juha Hakulinen)

KAUSI 2018, lunta tupaan

Useamman hyvän kauden jälkeen tuli minunkin urallani vastaan se haastavampi kausi. Peli ei kulkenut Suomessa eikä maailmallakaan. Piti hakea vauhtia perusasioiden parantamisella ja peli-ilon uudelleen luomisella.

KAUSI 2019, päättymisiä ja Suomenmestaruus

Kauden alkaessa tiedostin, että kuluva kausi tulisi todennäköisesti olemaan viimeinen amatöörivuoteni, joten odotukset olivat sen mukaiset. Kevät alkoi vauhdikkaasti, kun yliopisto joukkueemme voitti konferenssimme ja sain hienon päätöksen college-uralleni. Suomeen palattuani keskityin pääasiassa FT:n pelaamiseen ja talven tuleviin LET:in karsintoihin valmistautumiseen. Vaikka kausi ei ollut helppo, toi se minulle kuitenkin aina haaveilemani aikuisten SM-kultamitalin, jonka voitin sateiden kostuttamien taisteluiden jälkeen reikäpeleissä. Tähän vuoteen oli hyvä päättää amatööriurani.

 

 

KAUSI 2020

Vuoden 2020 pelit alkoivat omalta osaltani jo tammikuussa, kun osallistuin urani ensimmäisiin Ladies European Tourin karsintoihin. Karsinnat pelattiin La Mangassa, Espanjassa. Oma kilpailu urakkani alkaisi esikarsinta vaiheella ja toivon mukaan jatkuisi siitä finaalivaiheeseen. Valmistautuminen oli sujunut Suomessa hyvin ja reilun viikon treenileirikin kisamaisemissa oli mennyt hyvin, joten lähdin kisoihin luottavaisella mielellä. Kilpailukierroksilla peli oli kuitenkin todella tahmeaa ja luottamus omaan tekemiseen varisi reikä reiän jälkeen menemään. Neljän päivän jälkeen tilanne oli kannaltani surullinen. Olin karsiutunut selvästi finaali vaiheesta pois. Pettymys oli iso. Ehkä yksi urani isoimpia. Olin ollut täysin hukassa oman pelini kanssa kentällä enkä tiennyt mitä nyt tekisin. 

Suomeen palattuani aloin vähitellen käsitellä pettymystäni ja etsiä itselleni uutta voimaan tekemiseen. Olihan minulla nyt kuitenkin karsintojen kautta pelikategoria Ladies European Tour Access Series kiertueelle, jossa tulisin siis tulevan kesän pelaamaan. Pikku hiljaa aloin taas saada treeni intoa ja aloin kunnolla keskittyä tulevaan ensimmäiseen kauteeni ammattigolfarina. Tiimini ympärilläni alkoi myös vähitellen kasvaa, kun Mira Virta ryhtyi fysiikkavalmentajaksi ja Mikko Saarikumpu managerikseni.

Tämä hyvä tekeminen ei kuitenkaan kauaa ehtinyt rullata, ennen kuin korona pandemia pysäytti lähes koko maailman. Tuli epätietoa kaikesta: miten pystyn treenaamaan, miten ensi kaudella kilpailtaisiin, unohtamatta huolta omasta ja läheisten hyvinvoinnista ja terveydestä. Olin kuitenkin onnekas ja pystyin jatkamaan lähes normaalia harjoittelua monella osa-alueella ja pystyin valmistautumaan tuleviin kilpailuihin, sitten kun ne joskus alkaisivat.

Kun Suomen korona tilanne alkoi vähitellen parantua ja kilpaurheilu taas sallittiin, alkoi uuden kilpailukalenterin suunnittelu ja sopivien kilpailujen etsiminen kotimaasta. Kauden starttia ja omaa ammattilaisdebyyttiä jouduinkin odottamaan kesäkuuhun asti, jolloin yhteistyössä Suomen Golfliiton ja PGA:n kanssa saimme naisille oman palkintopotin Finnish Tourin ensimmäiseen osakilpailuun. En ollut milloinkaan kuvitellut, että tekisin ammattilaisdebyyttini tuttuakin tutummalla Finnish Tourilla mutta niin siinä nyt kävi. Enemmän ammattilaisdebyytistäni löytyy blogitekstistäni ”Erilainen ammattilaisdebyytti”. Kisasta itsestään ei omien peliesitysten perusteella jäänyt paljoa muuta käteen kuin paljon kysymysmerkkejä, miksi peli ei kulje ja mitä minun pitäisi tehdä.

Kesän aikana ehdin pelata debyyttikisan lisäksi molemmat SM kilpailut, joista toisesta onnistuin nappaamaan myös urani ensimmäiset palkintorahat. Se ei ollut iso summa mutta toi konkretiaa, että oikeasti olin nyt ammattigolfari. Mutta vaikka palkintorahakassa oli nyt avattu, oli pelissäni pahasti jotain vialla tai lähinnä kisagolfissani. Jäädyin kilpailutilanteissa ja kärsin voimakkaista stressireaktioista kisatilanteissa. Tajusin, että olen nyt sellaisen ongelman edessä, josta en pääse itse yli ja pitkän tuumailun jälkeen uskalsin viimein hakea apua, jota sainkin. Tiimini kasvoi jälleen uudella valmentajalla, kun Jukka Kataja ryhtyi psyykkiseksi valmentajakseni ja aloimme yhdessä availle päässäni olevia lukkoja.

Minun taistellessani päässäni olevien mörköjen kanssa oli Euroopan koronatilanne myös hieman alkanut hellittää, mikä tarkoitti, että pystyisimme pelaamaan muutaman LETAS kilpailun syksyllä. Ensimmäinen LETAS kilpailu pelattiin Sveitsissä syyskuussa. Kilpailureissuilla elimme ns. kuplissa ja reissuihin liittyi paljon erilaisia koronarajoituksia ja testejä. Käy lukemassa enemmän korona ajan kilpailuista blogistani ”Elämää kisakuplassa”. Syksyn aikana pelasin kolme LETAS kilpailua, joista yhdessä pääsin jatkokierroksille. Peli oli siis tahmeaa mutta paljon positiivisiakin asioita sieltä pystyi poimimaan. Kilpailukauden päätyttyä vedin hieman happea ja lähdin suunnittelemaan tulevaisuuttani. Tajusin, että kehittyäkseni golffarina minun oli aika tehdä isompia muutoksia, joista merkittävämpänä valmentajan vaihto. Timo Rauhala otti loppuvuodesta 2020 vetovastuun harjoittelustani ja innolla odotan mitä saamme aikaa tuleville ammattilaiskausilleni.

Reikäpeli SM 2020 ja ensimmäiset palkintorahat

Ellinooran matkassa mukana: